Eiköhän se ollut nyt tässä

Hei kaikki!

En ole kirjoittanut ikuisuuksiin, ja meinasin että tuskin enään vaivaudun edes kirjottamaankaan.

Mutta joku nyt sai mut tähän ruudun eteen kirjottamaan.

Aattelin vain kertoa vähän miten asiat nyt on Ellen suhteen, Joonan kanssa, muutenkin hevosasioissa ja elämässä yleensäkkin.

Ellen suhteen asia on niin, että lopetin sen puoliylläpitämisen kuun puolessa välissä.

Syinä oli että ei enään innostus riittänyt Ellen kanssa, niiden lukuisten epäonnistumisien takia päätin luovuttaa Ellen suhteen. Yleensä en luovuta hevosten kanssa, mutta mua painostettiin Ellen kanssa liikaa. Mä haluan aina ensin löytää yhteisen sävelen ennen kun edes harkitsen valmennuksia tai kisoja, Ja mun olisi pitänyt heti osata ratsastaa Elleä täydellisesti ja kisata ja valmentautua sillä. Aluksi meillä näytti sujuvan, mutta helpon alun jälkeen alkoi vaan alamäki. Elle oli kyllä ihana poni, vaikka niin jääräpää välillä olikin. Tipuin Elleltä vain kerran sinä aikana kun se mulla puoliylläpidossa oli. mutta niitä pieniä epäonnistumisia oli niin paljon, tein itse niin paljon pieniä virheitä koko ajan. En vaan oppinut ratsastamaan Elleä.

Nyt saisin käydä ratsastamassa Elleä sen kotitallilla satunnaisesti, mutta en ole ainakaan vielä jaksanut lähteä. Ehkä joskus.

Joonan kanssa asiat on oikeinkin hyvin. Lähiaikoina on kyllä ollut todella vaikeaa tämän intin kanssa. Mutta silti siitä on selvitty jo puoleen väliin, enään ei voi luovuttaakkaan. Eikä kumpikaan aio tai halua luovuttaakkaan. Tämä kestetään kyllä. 

Joona oli viime viikon lomalla ja lähti tänään Kajaaniin ja tulee taas huomenna viikoksi. Voi että kuinka ihanalta näin pitkät lomat Joonan kanssa tuntuu. Kun on enemmän aikaa tehdä asioita, kuin normaalisti viikonloppuna.

Mulle ja Joonalle on myös tapahtunut jtn merkittävää jouluna. Mutta en paljasta sitä vielä. 

Muuten mulla menee ihan hyvin, koulussa on ihan liikaa tekemistä, Haltin kanssa on tullu touhailtua nyt aikalailla, kesätyöpaikkaa on kyselty, mopoautoa on saaanut korjailla ihan liikaa ja vaikka mitä.

Oon myös lähiaikoina ajanut yllättävän paljon autoilla, harjotellu vähän paremmin sitä peruskäsittelyä ja peruuttelua. Nyt on iskenyt hirveä autokuume, joku kiva manuaali takaveto opel kiitos. Sais ajella pellolla ja mettäs.

No hevosasioiden kanssa muuten, oon käynyt ratsastelemassa muutaman kerran Tessalla ja voi että se onkin ihana ratsastaa! Nyt kun en enään Elleä ratsasta, en tiedä käynkö Tessalla useammin. Se jääköön nähtäväksi. 

Kisojen suhteen ei ole mitään tavoitteita, ei oikeastaan minkäänlaista kisakuumettakaan ole. Eikä edes heppaa jolla kisata, jotta ehkä ne jää multa nyt. 

Tosiaan, tämä taitaa olla viimeinen teksti tähän blogiin. 

Kiitän kaikkia lukijoita niin paljon! 

Hei hei ! 

♥ My only one ♥

There's nothing like us,                                     

                           Theres nothing like you for me ♥~

 Nyt tuleekin sitten vähän erillaista asiaa, kuin hevoset.

Halusin tehdä postauksen liittyen muhun ja Joonaan.

Ollaan oltu nyt yhdessä 4 kuukautta ja 2 viikkoa. 

Joidenkin mielestä tuo on varmasti aika lyhyt aika.

Sinä aikana on kuitenkin tapahtunut niin paljon.

Aloitetaampas ihan alusta ~

Eräänä huhtikuun keskiviikkona olimme koulusta käymässä jossakin oppilaitoksessa. Meillä oli siinä aika paljon vapaa-aikaa, juotiin kahvia ja syötiin pullaa. Siinä samalla laittelin Joonalle välillä viestiä, ihan vaan jtn turhaa ja kuulumisia. En muista miten päädyttiin puhumaan seurustelusta sun muusta. Mutta Terhihän lähti heti heittämään läppää että vielä musta ja Joonasta tulee pari. Mä olin sisimmässäni tykänny Joonasta jo jonkun aikaa. En vaan ollut myöntäny sitä ittelleni. Siinä sitten kieltelin asiaa ja melkein suutuin Terhille. Kotimatkalla sama jatkui. Ja Joona kysyi myös että haluisinko tulla seuraavana päivänä kyytille, ku viikonloppusin meinaa olla vähä hankala päästä kyytiin. Mä sitte pyysin Terhiäki mukaan ja se suostu! 

Torstaina me sitte oltiinki pyörimäs Joonan kanssa kylällä. Jonkun ajan päästä vietiin Terhi sitten kotiin. Oltiin aika paljon hiljaa Joonan kans. Kumpikaa puhunu paljo mitään. Sitten ku Joona vei mut kotiin, mä olin ihan et omg, mä ihan oikeesti taidan tykätä siitä. 

Kotona wappailin Joonalle ja kavereille. Kavereiden rohkaisemana kerroin Joonalle että oon ihastunu siihen. Jännitin ihan hirveesti vastausta.

Mitä jos se onki vaan sillai x.

Entä jos se ei tykkääkkää musta yhtään.

Jos se ei enää ikinä haluu nähä mua?

En mä kelpaa sille.

Ajatukset oli niin sekavat ja aika kielteisetki asian suhteen. En uskonu saavani mitään vastakaikua.

Mua ärsyttää kun en muista mitä Joona tarkalleen ottaen vastas. Mutta kuitenki se kerto, että seki taitaa olla muhun vähä ihastunu. Mä olin ihan et wouu :3 Kysyin sitte että haluttaisko me meistä jotain enemmän. Joona sano sitte että voitais halutakki.

Niin meistä sitte tuli pari.

 

Tottakai hehkutin heti kavereille. ja ne onnitteli ja näin. En voinu uskoa asiaa:

 Nytkö mä tosiaan seurustelen ?

Will you still love me,                                   

when I'm no longer young 

                                                and beautiful ?~

Mä muistan niin hyvin meijän ekan suudelman. Oltiin kylällä taas pyörimäs ja jossain vaiheessa mentiin tupakille ja ku oltiin polteltu niin vähä niinku hakeuduttiin lähemmäs toisiamme ja suudeltiin. Ekaa kertaa musta tuntu niin turvalliselta jonkun halatessa mua.

Eka kuukausi oli ainaki vähä sellasta, että nähtiin tyylii kerran viikossa. Ja sillonki vaan pyörittiin kylällä eikä puhuttu paljo mitään. Pikkuhiljaa ruvettiin puhuu vähä enemmän. Ja taidettiin nähdäkki pikkasen useemmin. 

Sitten tuli mun synttärit. Tarkotus oli olla meillä kavereiden kanssa ja pitää hauskaa. Kutsuin sitten Joonankin edes käymään. Ensin katottiin leffaa ja pidettiin kavereiden kanssa hauskaa. Sitten Joona tuli käymään ja istuin sen sylissä ja niih. Sitte se lähti viel Topin kans joksiki aikaa kylälle ja pyyteli muaki mukaan, mutta jäin kavereiden kanssa. Sitten vähän myöhemmin se tuli takas ja istuin taas sen sylissä. Sinä iltana meitä heiteltiin kaikella mahdollisella ja saatiin kaljat päällemme. Kiitos siitä Terhille. Kun muut oli joko lähteny kotiin tai menny nukkumaan niin me jäätin Joonan kans viel olohuoneeseen. Jonkun ajan päästä Joonakin lähti kohti kotia.

Eka pusukuva meistä :3

Mun synttärien jälkeen meijän seurustelu otti edistysaskeleen. Nähtiin useemmin ja ruvettiin olee välillä meillä ja välillä niillä. Vietettiin paljo enemmän aikaa yhessä.

Käytiin usein Seinäjoella, ajettiin mopoautolla Ylöjärveltä kotia (n. 135km), oltiin kuvailemassa, oltiin useempi yö peräkkäin yötä toisen luona, tehtiin kaikkea sellasta kivaa yhdessä.

You are one part of me ~

Vähän päälle 3 kuukauden seurustelun jälkee, oli Joonan aika lähteä armeijaan.

Mä olin yrittäny olla ajattelematta sitä. Mä en vaan kestäny ajatusta että ei nähtäis niin usein, ku oltiin nyt nähty melkeen joka päivä ja nukuttu melkeen joka yö vierekkäin. Sinä sunnuntaina ennen Joonan armeijaan lähtöä, me nähtiin vielä. Mentiin vähä syrjäsempään paikkaan ja oltiin vaa kahestaan. Lopputulos oli se että molemmat itki. Eihän ne mitkään hyvästit ollu. Mutta kyyneleille ei voinu sillä hetkellä mitään. Ku sitte sen jälkeen menin kotiin, mietin kaikenlaista. Mitä jos armeija vaikuttaaki meijän suhteeseen niin että erotaan tai jotain. Vasta muutamana seuraavana päivänä oikeesti tajus että nyt ei nähäkkää ihan heti. 

No sen viikon sunnuntaina sitten menin Joonan porukoitten kyydissä Kajaaniin kotiväenpäivään. Ja ikävä oli ollu hirvee, oli ihana nähdä. Seuraavana viikonloppuna Joona pääsi ekaa kertaa lomille ja se oli vaan jotenki niin outoo, tai ei vaan tienny miten olis ku koko ajan ajatteli että no pian se lähtee taas. 

Pikkuhiljaa ajatukseen on tottunu. Että nähään vähä harvemmin, kuitenki pidetään koko ajan yhteyttä.

On ruvennu aattelee et ei tää ny niin hirveetä voi olla. Että tästä selvitään yhdessä. 

Tottakai on koko ajan hirvee ikävä. Mutta ajattelee vaan että no pian nähdään ja puhelimessa puhuminen ja viestittely helpottaa oloa kummasti.  

Vois luulla että armeija vaikuttais meijän suhteeseen negatiivisesti, mutta nyt oikeastaan vasta tajuaa kuinka paljon toisesta ihan oikeesti välittää. Tää oikeestaan vaan lähentää meitä koko ajan enemmän.

 

We can do it,                               

but only together~

Mä voin puhua Joonalle kaikesta. Mun on tosi vaikea puhua ihmisille, mutta Joonalle puhuminen on vaan jotenkin helppoa. Se ei tuomitse ja kuuntelee. Se on maailman paras myös lohduttamaan. 

Joka hetki sen kans on vaan niin ainutlaatuinen, varsinkin nyt hetkistä sen kanssa on oppinu oikeesti ottamaan kaiken irti. 

Maailman ihanin tunne on kun katsoo toista silmiin ja näkee sen nauravan. 

Mikä tekee sut onnelliseksi,                      

                 tekee mut onnelliseksi~

Tulevaisuutta ollaan Joonan kanssa pohdittu aika paljonki yhdessä. Meillä on niin samanlaiset tulevaisuuden haaveet! Nyt just tuntuu että meillä tosiaan on edessä koko loppuelämä yhdessä!

Ja sitä mä toivonkin. ♥

Tästäkin tekstin pätkästä jäi niin paljon pois, ei vaan saa ajatuksia sanoiksi. 

Mä tiedän että Joonakin lukee tän, joten mä haluun vaan sanoo ja osottaa sulle, että 

 mä rakastan sua ♥

 If we only die once,                                

                   I wanna die with you ~♥

Blogin uudistus ja uusi poni kuvioissa!

Hei kaikki !

Siitä on ikuisuus kun kirjotin tänne !

Nyt blogi uudistuu urakalla! Asiat on  muuttunu viime postauksesta aika paljon ! Liikutan Tessaa edelleen, ollaan oltu monissa valmennuksissa ja ollaan kehitytty paljon !

Viime viikon alussa käin koittamassa Connemara tammaa, Elleä.

Elle on tosi kiva poni! Se on nyt vaan ollut vähän vähällä liikutuksella joten menee hetki kunnes se on taas huippu kunnossa! Elle tulee Syyskuun alusta mulle puoliylläpitoon ja sitten hoidan sitä 2-3 krt viikossa. 

Ellen kanssa olis tarkotus valmentautua ja kisata ahkerasti.

Blogin kanssa päätin nyt alottaa melkeen täysin puhtaalta pöydältä, nimi ja ulkoasu kokivat muutoksen ! En millään haluaisi poistaa vanhoja postauksia, joten olkoon ne siellä!

Kunhan saan remontoitua blogia, niin pian täältä löytyy sivut Ellestä ja minusta!

Blogi tulee olemaan hevospainotteinen, mutta vähän lifestyleäkin saattaa tänne ilmestyä!

Voisin vielä kertoa siitä kun olin maanantaina Joonan (poikaystäväni) kanssa Ellen luona !

Ajettiin tallille ja haettiin Elle laitumelta, hoidin ja varustin sen ja sitten vain kentälle.

 Ensin vaan lämmittelin normaalisti ja muutaman kerran tultiin kentällä olevat esteet. 

Elle tuli esteille hyvin ja varmasti ! Toki muutaman kerran lähti mun virheestä hyppyyn vähän kaukaa.

Muutamien hyppyjen jälkeen rupesin kokoamaan ja ratsastamaan Elleä enemmän. Aluksi se oli vähän kankea mutta rentoutui koko ajan !

Kun Elle alkoi tuntumaan väsyneeltä tein loppuverkkaa ja sitten loppukäyntien jälkeen nousin selästä ja talutin Ellen kentältä. 

Sitten vain varusteet pois ja laitumelle :)

 Tällä ertaa postaus oli tässä! Toivotaan että blogi nyt pysyis aktiivisena ja kiinnostavana !

Moikka!

Ratsastusvyön kokeilu Tessalla

Tänään olin taas liikuttamassa Tessaa, saastiin kokeilla Jennan ratsastusvyötä!
Aluksi olin aika pihalla että miten täällä nyt pitäisi istua, mutta kyllä se siitä!

Kata oli mennyt vähän erillaisella ratsastusvyöllä, Sepillä. Eikä ollut tykännyt.

Mä tykkösin ihan hirveesti siitä vyöstä! Tessa toimi sen kanssa tosi kivasti, varsinkin laukassa ! Kun yleensä tahtoo vähän lähtee alta ja kuumua laukatessa, nyt nosti jalkoja ja laukkas paremmin! Keventäminen tuntu aluksi tosi oudolta, mutta kyllä sekin sitten sujui, ja harjoitusravikin oli melkeimpä helpompaa kuin satulalla!

Suosittelen ehdottomasti kaikille ! Jos vaan tulee mahdollisuus niin kokeilkaa ihmeessä!

Jos ei uskalla vielä ilman satulaa mennä, tai istuntaa ja tasapainoa haluaa parantaa, niin suosittelen!

Kuvia ei valitettavasti oo ollenkaan...

 Tällä viikolla en välttämättä ainakaan Tessaa käy liikuttamassa, katsoo nyt.

Paljon asiaa

Hei kaikki!

Kirjoittelen tännekkin pitkästä aikaa!
Olen yrittänyt päivitellä tänne, tai siis ajatellut että kirjottaisin postauksen, mutta kiireiden takia en ole kerennyt. Nyt ajattelin taas kokeilla lähtisikö tämä homma pyörimään, nyt ollaan alotettu Tessan kanssa kisakausi, estekisoilla. Saan kisata Tessalla näillä näkymin koko kauden, niin paljon kuin haluan. Toki pitää kattoa, kuinak saan itteni lähtemään kisoihin.

  Viime viikon tiistaina oli JaRan seuraestekisat, osallistuin Tessalla 40-50cm ja 60-70cm.

ekasta 4vp ja toisesta 8vp Molemmissa radoissa tultiin sarjalle liian lujaa.

Ennen kisoja treenailtiin pikkasen hyppimällä yksittäistä ja sellasta, mutta kisoissa hyppäsin Tessalla ekaa kertaa rataa kunnolla !  Oon ihan tyytyväinen, ehkä ensi kisoissa paremmin !

Kuvia kisoista:

Ennen kisoja treenailua:

 

 Oon kans liikutellu Tessaa nyt jonkun verran, ja oon tajunnu kuinka kiva se onki ratsastaa !

Tässä pari kuvaa sunnuntailta:'

Koitan väsätä uuden bannerin, ja muutenkin remontoida tätä blogia, jos vielä kerran kokeiltaisiin että tuleeko tästä hommasta mitään!

Viikon ratsastelut ja pari uutta tuttavaa :)

Anteeksi etten ole päässyt pitkään aikaan kirjoittamaan mitään laadukasta postausta.

Olisi ollut paljonkin intoa kirjottaan, mutta kuvaajaa en ole saanut tallille kertaakaan.

Ajattelin nyt kuitenkin kertoa tämän viikon ratsasteluista:

Maanantaina mun oli tarkotus mennä Sepillä, mutta suunnitelmat muuttuivat kun Laura pyysi mua menemään Tessalla ja hyppäämään sillä, tottakai mä suostuin !

Kun olin lämpännyt Tessan aloin tulemaan ristikkoa, pikkuhiljaa estettä nostettiin ja korkeimmillaan se oli 70cm. Tessa oli muuten helppo tuoda esteelle mutta esteelle ohjaaminen ei ollut mitään hirveän helppoa. Laura kehui että olin kuulemma tosi tarkka siitä miten sen siihen esteelle tuon, niinhän mä yritän ollakin. Tessan hyppytyyli on tosi kiva ja nyt on jo vähän suunnitelmissa josko pääsisin sillä kisoihin!
Tiistaina menin liikuttamaan Jenniä ja se oli muuten ihan perus, mutta kun olin laukannut vasempaan kierrokseen ja vaihdoin suuntaa se näki jotain omia mörköjä ja kiidettiin pari kertaa aika lujaa koulun pihan toiseen päätyyn. Mutta saatiin sitten vietyä treeni loppuun ilman ongelmia kun Taika näytti ettei siellä ole mitään pelättävää. 

Torstaina menin taas Jennille ja Essi ajoi Amandalla kärryillä. Mä hyppäsin Jennillä ja se oli tosi kankee ratsastaa, estettä nostettiin pikku hiljaa ja korkeimmillaan oli 70cm, 80cm yritettiin kanssa mutta kielsi niin monta kertaa että laskettiin sitä. Yritin olla painostamasta sitä hyppäämään, mutta kielsi, kokeilin myös kunnolla viedä esteelle mutta ei, se ei hypännyt. Toki se oli jo ihan hiestä märkä joten se on varmaankin ihan ymmärrettävää. 

Perjantaina menin Tessalle ja ratsastettiin vain hevoset läpi koska niillä oli Lauantaina vapaapäivä, ettei sitten lihakset mene jumiin. Halusin koittaa Tessalla laukan vaihtoja kahdeksikolla ja ensimmäinen vaihto tuli hirveän ison pukin kanssa ja Tessa muutenkin vain kaahaili. Ehkä joskus toiste paremmalla onnella!

Tänään menin taas Tessalle ja treenattiin oikeen kunnolla ! Tessa oli oikeastaan tosi kiva ratsastaa! Laukassakaan ei aluksi hötkyillyt yhtään ! Aateltiin Katan kanssa että kokeillaan ratsastaa C-merkin kouluohjelma, ja täytyy sanoa että ei olis kyllä hyvin menny jos oltais oikeesti kisoissa oltu. Toki ilman toista hevosta kentällä olisi voinut mennä ihan hyvinkin, kyllä me se ohjelma mentiin läpi, ihan oikeissa askellajeissa, mutta rentous ja letkeys siitä puuttui koska Tessa oli niin reipas!

Tessan ratsastuksen jälkeen mua ja Kataa pyydettiin liikuttamaan Kukkaa (suomenhevos tamma) Ja Latea (3v. lämminveri ruuna). Tottakai me suostuttiin ja mä menin Kukalla ja Kata Latella. 

Kukka oli tosi kiva ratsastaa se oli sopivan herkkä ja eteenpäinpyrkivä, vaikka Fiia sanoi sitä reippaaksi ei se yhtä reipas ollut kuin Tessa ! Sitä oli ammattiratsuttaja käynyt ratsuttamassa eikä ollut saanut sitä pysähtymään tai peruuttamaan. Fiia oli musta ja Kukasta ylpeä kun mun kanssa se pysähtyi ja peruutti tosi helposti ja kulki kuulemma rentona ja nättinä !
Kata ei oikein saanut otetta Latella ratsastamisesta, kun on tottunut Sepin isoon raviin ja Laten ravi on semmosta tipsutusta ja kun se on muutenkin niin nuori ja vähän epävarma. Kata sanoi että kun mulla on enemmän kokemusta nuorista hevosista että menisinkö sillä, kun Kata meni vain käyntiä. Mä sitten ajattelin että mikäs siinä ja nousin Laten selkään. Voi että mä ihastuin, kuinka 3v lämppäri voikaan olla noin kiva ratsastaa, eihän se ihmeempiä osaa, mutta sitä oli jotenkin helppo ratsastaa. Kaikki askellajit menin vain läpi ja se riitti sille kun on niin nuori.

Fiia pyysi mua useamminkin menemään Kukalla ja Latella, mä tottakai sanoin että ilman muuta voin mennä ! 

Ja edessä olisikin huomenna taas Kukalla ratsastusta ! 

Toivottavasti joku jaksoi lukea näin pitkän ja kuvattoman tekstin !
Mun pitää anoa joku huomenna kuvaamaan !

Hei hei !

Ei kuvia, ei myöskään tekstiä.

Hei vaan kaikki!

Anteeksi taas! Taukoa ollut ihan liikaa, mun mielestä ainakin.

Oon ollut liikuttamassa Jenniä ja Tessaa mutta koska ei ole ollut kuvia, ei ole ollut minkäänlaista intoa kirjoittaa.. Jotkut ovat ehkä huomanneet ulkoasun pikku muutoksen.

Aika tylsä mutta en keksinyt muutakaan.

Tessan kanssa on mennyt välillä hyvin ja välillä huonosti.

Silloin kun menee hyvin menee ihan mahtavasti ja kun menee huonosti niin sitten menee todellakin huonosti.

Jennin kanssa on mennyt hyvin, yhtenä päivänä se oli aika kankea kun sillä ei oltu ratsastettu hetkeen, mutta seuraavana päivänä oli tosi hyvä kun menin ilman satulaa.

Amandakin sai nyt liikuttajan, nimittäin pikkusiskoni Kata on innostunut ratsastuksesta ja tuleekin tästä lähtien aina mukaan kun menen Jenniä tai joskus jopa Taikaa ratsastamaan.

Eilen oltiin Essin kanssa kuvaamassa ulkona ja kiivettiin Kiuaskallion päälle hienojen maisemakuvien toivossa. Yritin taas uskaltaa kokeilla muuttaa asetuksia ja en oikein osaa sanoa onnistuinko. Kun vähän on kamera jäänyt lähiaikoina vaan pölyttymään, kun ei ole ollut intoa kuvata, mutta tässä nyt joitakin otoksia.

Tänään vaan chillailen kotona ja hengailen kavereiden kanssa.

Huomenna tarkoitus mennä ratsastamaan Tessalla, tuskin tulee postausta ellen saa jostain kuvaajaa.